Kannanotto päihde- ja riippuvuuspalvelujen laatusuosituksiin

Kannanotto THL:n ja STM:n ehkäisevän päihdetyön ja sosiaali- ja terveydenhuollon päihde- ja riippuvuuspalvelujen laatusuosituksiin

 Julkaistu 25.4.2025

Naiset ja vähemmistöryhmät on huomioitava erityisryhminä päihde- ja riippuvuushoidossa

Laadukkaan päihde- ja riippuvuushoidon edellytyksenä on tuottaa palveluita, jotka huomioivat erilaisten erityisryhmien tarpeet. Samat palvelut eivät sovi kaikille, vaan intersektionaalisuus ja yksilölliset tarpeet huomioimalla saadaan aikaan tuloksellisempaa päihde- ja riippuvuushoitoa. Naiserityistä päihde- ja riippuvuustyötä tarjoavana toimijana pidämme erityisen tärkeänä, että palveluissa kiinnitetään huomioita sukupuolierityisiin teemoihin. Päihteitä käyttävillä naisilla on tutkitusti traumataustaa, alhainen psyykkinen ja fyysinen terveyden tila sekä paljon monimuotoisen väkivallan kokemuksia. Esimerkiksi naisvangit ovat yhteiskuntamme huonovointisimpia (Rautanen, Harald&Tyni 2023) ja naisten asema aktiivisesti päihteitä käyttävien keskuudessa on alisteinen. Päihde- ja riippuvuuspalveluissa tulee siksi käyttää traumainformoitua työotetta.

Päihde- ja riippuvuushoidossa tulee huolehtia sukupuolierityisten palveluiden saatavuudesta, sillä ainoastaan näin voidaan mahdollistaa turvallisemmat tilat toipumiselle. Päihteitä käyttävillä naisilla on usein seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan kokemuksia, kokemuksia vahingollisista ihmissuhteista ja valta-asemista, ja he ovat omaksuneet itselle haitallisia sukupuolirooleja. Rooleista irtautuminen vaatii aidosti turvallisen ympäristön, joka voi mahdollistua vain naisille suunnatuissa palveluissa. Sekayhteisössä on riski seksuaaliselle häirinnälle ja kuntoutuksen aikaisten suhteiden luominen voi olla toipumisen tiellä. Monella läheisriippuvuuskäyttäytymistä ja ihmissuhteisiin keskittymällä sysätään syrjään oma toipuminen ja hoidot saattavat keskeytyä. Koetun väkivallan kokemukset voivat luoda vaikeutta luottaa ja jakaa omia kokemuksia sekayhteisössä turvallisesti. Päihde- ja riippuvuushoidon tulee olla sisällöllisesti erityisryhmien tarpeisiin suunnattua ja huomioida teemoja, joista naiset hyötyvät, kuten itsetuntemus ja identiteetti, omien rajojen tunnistaminen ja sukupuoliroolien tarkastelu, joka purkaa sisäistettyjä misogynisiä ajattelumalleja ja mahdollistaa naisten välisen vertaistuen. Näistä syistä laatusuositusten tulee korostaa naiserityisten palveluiden tarpeellisuutta.

Myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä on tutkitusti muita enemmän mielenterveyden haasteita sekä kiusaamisen ja syrjinnän kokemuksia. Pelko siitä, ettei tule hyväksytyksi yhteisöön, pelko syrjityksi tulemiselle ja vähemmistöstressi voivat olla esteenä jakamiselle, luottamuksen rakentumiselle ja täten palveluihin kiinnittymiselle. Tämän vuoksi sateenkaari-ihmisten päihde- ja riippuvuuspalvelut on oltava kohdennettuja ja turvallisemman tilan periaatteiden on toteuduttava palveluissa. Päihde- ja riippuvuuspalveluissa on sitouduttava tukemaan naisten ja sateenkaari-ihmisten oikeuksia ja laadukkaan palvelun tuottamiseksi mahdollistettava kohdennettuja palveluita sekä kokemus, että henkilö tulee nähdyksi, hyväksytyksi ja validoiduksi omana itsenään.

Myös etniset vähemmistöt on huomioitava laatusuosituksissa niin, että yhdenvertainen palveluiden saatavuus toteutuu. Tämä vaatii päihdehoitoa omalla kielellä tai mahdollisuutta tulkkauspalveluun, sekä kaikenlaiseen rasismiin ja syrjintään puuttumista päihde- ja riippuvuushoidossa ja yhteisöissä. Laatusuosituksissa tulee huomioida henkilöstön koulutus, joka tukee naiserityistä, kulttuurisensitiivistä ja sateenkaariosaamista, jotta erilaisten erityisryhmien tarpeet tulevat tunnistetuiksi ja heitä pystytään tukemaan tuloksellisesti. Lisäksi laatusuositusten tulee velvoittaa palvelurakennetta niin, että hoitoon pääsee pikimmiten ja palveluketjut eivät katkea. Tuen ja kuntoutuksen tulee olla riittävän pitkäkestoista niin, ettei tuki katkea liian varhain. Päihde- ja riippuvuuspalveluissa ylipäätään toivomme käytettävän työmenetelmänä toipumisorientaatiota ja voimavarakeskeisyyttä.

Amanda Johansson, Supernovat-toiminnan päällikkö, Naistenkartano ry & Vailla vakinaista asuntoa ry

Anna Vuorio, toiminnanjohtaja, Naistenkartano ry

 Mukana kannanottoa allekirjoittamassa Naiserityisen työn verkoston jäseniä:

•  Johanna Artola, toiminnanjohtaja, Tunne Rintasi ry

• Virpi Jaakkola, läheistyön vastaava, Irti huumeista ry

• Maiju Lehtonen, projektipäällikkö VEERAT-hanke, A-Kiltojen Liitto ry

• Sari Lönnberg, vastaava asiantuntija, RETS Rikoksettoman elämän tukisäätiö, Naiserityinen työ

• Sari Nyberg, toiminnanjohtaja, Maria Akatemia ry

• Maija Walve, asiantuntija, Naiserityinen työ, RETS Rikoksettoman elämän tukisäätiö, Naiserityinen työ

• Ensi- ja turvakotien liitto ry

• Hoitokoti Tuhkimo Oy

• Kokema – Kokemusasiantuntijat mentoreina ja kouluttajina, Vailla vakinaista asuntoa ry

• Naisten Kulma, Romano Missio ry

• Sateenkaari-ikkuna ry

• Silta-Valmennusyhdistys ry

• Syrjimättä-hanke, Silta-valmennusyhdistys ry

• Tampereen Ensi- ja Turvakoti ry

• Toimiva ry

• VEERAT-hanke, A-kiltojen liitto ry