Ryhmänturvaaja – ryhmätoiminnan ohjaajan vinkit turvalliseen ja traumatietoiseen ryhmän ohjaamiseen

Turvallisen tilan ja luottamuksen luominen ovat minulle ohjaajana ryhmätoiminnan lähtökohtia. Monilla voi olla korkea kynnys osallistua ryhmään, ja erityisesti naisten kanssa työskennellessä on tärkeää purkaa häpeää ja stigmaa sekä toimia traumatietoisesti. Tässä blogissa jaan hyväksi havaitsemiani tapoja turvallisen ilmapiirin luomiseen ja traumainformoidun työotteen toteuttamiseen ryhmässä.

Turvallisen tilan rakentaminen alkaa tuttuudesta, ennakoinnista ja ympäristön huomioimisesta

Turvallisuuden tunne syntyy tutuiksi tulemisen kautta. Supernovat-hankkeessa pyrimme mahdollisuuksien mukaan tuomaan itseämme tutuiksi ryhmäläisille jo ennen ryhmän alkamista. Voimme esimerkiksi mennä etukäteen esittäytymään ja kertomaan toiminnastamme, tai ottaa etäyhteyden. Mikäli tutustuminen ennen ryhmää ei ole muuten mahdollista, laitamme ryhmämainoksiin kuvamme ja nimemme ja kerromme, että ryhmästä kiinnostuneet voivat ottaa meihin yhteyttä esimerkiksi soittamalla kasvopuhelun tai lähettämällä viestin, mikäli kokee sen mielekkääksi tavaksi tutustua ohjaajiin ennen ryhmään osallistumista.

Turvallisen ilmapiirin luomista jatketaan ryhmän alkaessa kertomalla, mistä ryhmässä on kyse ja käymällä läpi ryhmän säännöt, joihin kuuluu muun muassa ryhmän luottamuksellisuus ja vaitiolovelvollisuus – ryhmässä puhutut asiat jäävät ryhmään. Tutuiksi tulemista lisäämme esittäytymällä ja käyttämällä etunimiä tai muita nimiä, joilla ryhmäläiset haluavat tulla kutsutuiksi.

Turvallisuuden tunteen luomisessa on tärkeää, että tilat ja tilanteet ovat hallittavissa, käyttäydytään rauhallisesti, annetaan ryhmäläisille ennakointimahdollisuus tilanteeseen ja käytetään tapaamisessa mieluummin kotoista kuin laitosmaista tilaa. Ryhmätoiminnan ohjaajana kerron aina ryhmän alussa päivän aiheen, miten ryhmäkerta etenee ja miten pidetään tauot – näin osallistujilla on tieto siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Näin huomioin myös heidän psyykkiset voimavaransa. Pyrin aina luomaan rauhallisen tilan laskeutumalla aiheeseen hiljalleen ja muuttamalla omaa ulosantiani rauhallisemmaksi. Antamani ohjeistuksen sekä ryhmämateriaalin tulee olla selkeä – kenenkään ei kuulu tuntea itseään tyhmäksi tai epäonnistujaksi.

Ryhmätilana käytämme mieluiten tilaa, jossa voimme istua rennosti ilman välissämme olevia esteitä, kuten pöytiä, jotka voivat luoda valta-asetelmaa. Mikäli sellaista tilaa ei ole käytössämme, pyrimme luomaan kotoisan tunnelman pöydän ääressä esimerkiksi tarjoamalla teetä ja kahvia.

Jokaisella on oikeus olla oma itsensä

Ryhmään saapuminen voi olla iso kynnys monelle, minkä vuoksi kiitän osallistujia siitä, että he ovat tulleet paikalle. Supernovat-ryhmissä jokaisella on oikeus olla oma itsensä ja jokainen päättää itse, minkä verran jakaa asioitaan ja osallistuu keskusteluun. Ryhmätoiminnan ohjaajana minun tehtäväni on mahdollistaa kaikille tilaisuus tulla kuulluksi sekä antaa aikaa pohtia asiaa rauhassa tulematta painostetuksi. Tämä tarkoittaa myös sitä, että ohjaajan tulee sietää hiljaisia hetkiä ja pyrkiä olemaan täyttämättä niitä. Hiljainen hetki voi olla juuri se hetki, kun jollain ryhmäläisistä olisi sopiva tilaisuus ottaa puheenvuoro. Myös hiljaa oleminen ja toisten kuunteleminen on aktiivista osallistumista.

Naisten kanssa työskenneltäessä pidän äärimmäisen tärkeänä häpeän ja stigman purkamista arvostavan ja hyväksyvän kohtaamisen avulla. Minulla on tapana sanoa aina jokaisen ryhmäkerran alussa, että olemme kaikki tasavertaisia ryhmäläisiä. Tällä haluan tuoda ilmi sen, että ryhmässä olemme ihminen ihmiselle, emmekä välitä titteleistä. Supernovat-ryhmissä myös me ryhmätoiminnan ohjaajat osallistumme keskusteluun kertomalla omista kokemuksistamme. Esimerkiksi se, että kerron olevani kova jännittäjä, voi helpottaa ryhmäläisten jännitystä ja tuoda tilanteeseen inhimillisyyttä, kun ryhmäläiset tietävät, että ammattilainenkin voi jännittää ihan yhtä lailla.

Omassa toiminnassani haluan huomioida ammatillisesti ystävällisen käytöksen. Olen naisia kohtaan sensitiivinen ja lähestyn heitä tunnustellen. Puhun yleisesti naisista myönteiseen sävyyn, en koskaan halventavasti ja samaa toivon myös ryhmäläisiltä. Käytän väkivallatonta puhetapaa ja pidän tilan turvallisena huolehtimalla siitä, että myös ryhmäläiset noudattavat samaa sääntöä. Haluan antaa tilaa naisten moninaisuudelle ja puhun siitä arvostavaan sävyyn sekä käyttäydyn sen mukaisesti. Pidän aina mielessäni sen, että yksikin kohtaaminen voi olla merkityksellinen ja mahdollistaa muutoksen.

Muistamme usein sen, miltä jokin asia meistä tuntui. Ryhmässä naisilla on suuri tarve puhua tunteistaan. Haluan mahdollistaa sen, että naiset saavat myös herkistyä, eikä heidän tarvitse piilotella eikä hävetä sitä. Naisille ihmissuhteet ovat tärkeitä. Pyrin tukemaan naisten toimivia ja terveitä ihmissuhteita, mutta olen valmis myös keskustelemaan ja tuomaan sen kautta lisää ajatuksia niihin haastaviin suhteisiin, joissa nainen on kokenut esimerkiksi lähisuhdeväkivaltaa tai parisuhteisiin, jotka ovat perustuneet päihteiden käytölle. Äitiys on asia, joka saa naisissa aikaan suuria tunteita. Äitiydestä tulee aina puhua sensitiivisesti.

Traumainformoitu työote ryhmän ohjauksessa

Ryhmiimme osallistuu naisia, joilla on usein taustallaan traumaattisia kokemuksia. Ne ovat voineet johtaa mielenterveyden ongelmiin, ongelmalliseen päihteiden käyttöön ja rikolliseen käyttäytymiseen. Sen vuoksi traumainformoidun työotteen huomioiminen naisten kanssa työskenneltäessä on tärkeää. Kyse on siitä, että ryhmätoiminnan ohjaajana osaan huomioida sen, että naisilla voi olla taustallaan traumaattisia kokemuksia, jotka voivat vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä. Pyrin toiminnallani estämään traumojen kertautumisen. Pidämme kokemusmentorityöparini kanssa jatkuvasti ”tuntosarvet pystyssä”, emmekä vie keskustelua teemoihin, joihin ryhmäläiset eivät ole valmiita. Emme koskaan itse aloita keskustelua traumoista. Mikäli ryhmäläinen tuo esiin traumaattisen kokemuksen, huolehdin siitä, ettei keskustelun taso vahingoita muita ryhmäläisiä, eikä myöskään häntä itseään. Rajaan keskustelua tarvittaessa ja kysyn ryhmäläisten vointia. Ryhmän lopussa varmistamme, että ryhmäläisillä on joku henkilö, esimerkiksi työntekijä, jonka kanssa purkaa ajatuksia ryhmän jälkeen, jos tulee tarve. Annamme ryhmäläisille myös omat yhteystietomme, jotta he voivat tarvittaessa olla meihin yhteydessä yksilötuen merkeissä.

Traumainformatiivisuutta on myös se, ettemme koskaan kosketa ryhmäläistä, jollemme tiedä, miten hän siihen reagoi tai mitä hän siitä ajattelee. Tilanteessa, jossa toinen herkistyy ja ohjaajana tekisi mieli fyysisesti lohduttaa häntä, voi esimerkiksi tarjota nenäliinan tai sanoittaa tunteen siitä, että haluaisi halata.

Koska ryhmäläiset tekevät ryhmän, jokainen Supernovat-ryhmä on erilainen. Sen vuoksi toisissa ryhmissä sukellamme keskusteluissa hyvinkin syvälle, kun taas toisissa ryhmissä kahlaamme auringon lämmittämässä rantavedessä, mikä on ihan yhtä tärkeää. Vaikka ryhmäkerroilla keskustelemme rankoista aiheista, päätämme kerrat aina positiiviseen, tulevaisuussuuntautuneeseen ajatteluun. Menneisyyttä emme voi muuttaa, mutta tulevaisuuteen voimme vaikuttaa. Naisille on toipumisen ja kuntoutumisen tukemiseksi hyvin tärkeää se, että heidän mahdollisuuksiinsa ja kykyihinsä selvitä ja pärjätä uskotaan.

Supernovat-ryhmissä naisille annetaan lupa unelmoida. Toivon näkymän säilyttäminen ja ylläpitäminen on kaikista tärkeintä!

Kirjoittaja: Minna-Elisa Rytkönen, ryhmätoiminnan ohjaaja, Supernovat-hanke

Kohtaa trauma! – Traumainformoitua työotetta ihmisten parissa työskenteleville -webinaarin tallenne on katsottavissa kokonaisuudessaan 15.3.2022 asti Supernovat-hankkeen YouTube-kanavalla https://www.youtube.com/watch?v=QuFhPWTwplw Webinaarin paneelikeskustelu Mistä syntyy turvallinen ilmapiiri? on katsottavissa Supernovat-hankkeen Youtube-kanavalla myös pysyvästi.